Haastateltavien löytäminen

kirjoittanut 12 maalis, 2018

Haastateltavat valikoituvat usein jostain ryhmästä tai yhteisöstä, joka on haastattelijan tai tutkijan tutkimusaiheen kautta etukäteen määrittelemää. Saadakseen haastateltavia jostakin isommasta yhteisöstä tutkijan on saavutettava ihmisten luottamus, päästävä yhteisöön sisään, tunnettava oikeita henkilöitä ja kuunneltava haastatteluissa saamiaan vihjeitä uusista haastateltavista.

Luottamus

Haastattelu rakentuu jonkinlaisen luottamuksen pohjalle, vaikka haastattelijan ja haastateltavien omalla kiinnostuksella aihetta kohtaan on merkitystä. Monta kertaa yksilöitä haastatellessa kyse on niin sanotusta pikaluottamuksesta, eikä syvempää toisen osapuolen tuntemusta välttämättä tarvita. Tuntemattomalle haastattelijalle kerrotaankin joskus helpommin aroista aiheista kuin ennestään tunnetulle ystävälle.

Luottamuksen saavuttamiseksi haastattelijan on osattava esittää asiansa sopivissa tilanteissa, kuuluttava riittävästi haastateltaviensa yhteisöön tai osattava olla tarpeeksi empaattinen. Haastattelijan on tärkeää kuulua itse tutkittavien joukkoon tai oltava muuten läheisessä suhteessa haastateltaviin, jolloin luottamus on helpommin rakennettavissa. Esimerkiksi vähemmistön edustaja luottaa helpommin toiseen vähemmistön edustajaan kuin enemmistön edustajaan, joka pahimmassa tapauksessa voi näyttäytyä uhkana.

Portinvartijat luottamuksessa

Joskus luottamuksen saavuttaminen on haastavaa ja siihen tarvitaan muiden ihmisten apua. Apua saadaan ihmisiltä, joilla on erityistä asiantuntemusta haastattelijaa kiinnostavasta aiheesta.

Joskus on tarvetta lähestyä haastattelun kannalta kiinnostavaa aihetta päättäjien tai muuten portinvartija-asemassa toimivien henkilöiden taholta, jolloin byrokraattiset asiat voidaan ottaa tarvittaessa huomioon. Kyse on samalla myös tutkimuslupien hankkimisesta tutkittaessa isompaa tai eettisesti monimutkaista kokonaisuutta.

Tämän virallisen kanavan kautta ei välttämättä saada haastateltavia, vaan se toimii pikemminkin tutkimustoiminnan esteenä, kun haastateltavat eivät luota virallista tietä lähestyvään haastateltavaan. Esimerkiksi alakulttuureissa toimivia henkilöitä ei aina voi lähestyä viranomaisten kautta. Viranomaisiin ei välttämättä luoteta tai heidän kautta toimivat haastattelijat saatetaan kokea suorastaan uhkana. Silloin haastattelijalla tai tutkijalla on oltava omakohtaisia kontakteja kiinnostavan yhteisön jäseniin.

Kontakteista avaininformantteja

Muutaman haastattelun tai oikeiden ihmisten tuntemuksen kautta saadaan yleensä lisää kontakteja. Jos tutkittavaan yhteisöön on vaikea päästä, niin jo saaduilta yhteisön kontakteilta kysytään apua. Näistä kontakteista voi tulla niin sanottuja avaininformantteja, jotka opastavat tutkijan uusien haastateltavien luo.

Avaininformanteilla on tietämystä tutkittavasta aiheesta yhteisön sisältä käsin, jos haastattelija itse ei kuulu haastatteluaiheensa mukaiseen yhteisöön. Avaininformanteilla on muun yhteisön luottamus ja tuntemus siinä vallitsevista hierarkioista, joten heidän kauttaan on helpompi lähestyä muita ihmisiä.

”Voisit haastatella myös…” – Lumipallomenetelmä

Haastateltavat saattavat ehdottaa haastattelun lopuksi uusia haastateltavia spontaanisti, mutta joskus haastattelijan on osattava vaatia uusia kontakteja haastateltavalta. Kun yhden haastateltavan kautta saadaan muita haasteltavia, puhutaan lumipallomenetelmästä.

Lumipallon lailla kasvava haastateltavien määrä nousee jokaisen uuden nimetyn haastateltavan myötä. Menetelmää käytetään usein tarkoituksella, mutta myös haastateltavien muissa tilanteissa nimeämät ihmiset voivat johtaa menetelmän käyttöön. Haastateltava kertoo esimerkiksi, että hänen työtoverillaan tai tuttavallaan on tietämystä aiheesta, joten häntä kannattaa myös haastatella.

Ihmisten kuunteleminen lisää luottamusta ja auttaa rakentamaan hyvää vuorovaikutussuhdetta haastattelijan ja haastateltavien välille. Toisaalta on osattava olla myös oma-aloitteinen ja kekseliäs haastateltavien hankinnassa.

Lue lisää:

  • Eskola J., Suoranta J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
  • Tuomi J., Sarajärvi A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. 5. painos. Helsinki: Tammi.