Tekstityksen ja dubbauksen erot

Tekstitykset tarkoittavat elokuvan tai televisio-ohjelman dialogia tekstimuodossa. Jälkiäänitys eli dubbaus taas tarkoittaa ääniraidan äänittämistä jälkikäteen, ja sitä käytetään usein elokuvan ääniraidan kääntämiseen. Tässä tekstissä käsittelen tekstitysten ja dubbauksen eroja ja hyviä ja huonoja puolia.

Tekstitysten hyvät puolet

Tekstityksiä käytetään usein pienissä maissa, joissa ei ole yhtä paljon katsojia kuten suurissa maissa, kuten Ranskassa tai Saksassa.

Jos käytetään dubbausta, alkuperäinen ääni häviää. Katsoja näkee näyttelijän eleet ja ilmeet, mutta ei kuule ääntä. Tällöin osa roolisuorituksesta katoaa. Tietenkin ääninäyttelijät ovat taitavia ammattilaisia, mutta korvattu ääni ei kuitenkaan voi täsmälleen vastata alkuperäistä.

Huulien liikkeet eivät täsmää puheen kanssa, mikä näyttää hassulta. Animaatiotekniikan kehittyessä piirretytkin ovat entistä tarkempia. Olen joskus miettinyt, miltä lapseni mielestä näyttää, kun hahmon huulet eivät liiku samaan tahtiin äänen kanssa. Itseäni se vähän häiritsee ja vie huomion tarinalta, koska yritän seurata, mitä esimerkiksi englanninkielisessä dialogissa sanotaan lukemalla hahmon huulia.

Alkuperäisillä näyttelijöillä on aina oma äänensä, mutta yksi ääninäyttelijä saattaa näytellä monen hahmon äänet. Se voi hämmentää ja häiritä katsojaa. Erityisesti tällaista tapahtuu dubbausprojekteissa, joissa budjetti on pieni.

Tekstitysten avulla katsojat oppivat toista kieltä. Mikä sen mainiompaa kuin kuunnella puhetta, joka on heti käännettynä ruudulla? Itselläni uutta kieltä opetellessa tekstitykset auttoivat paljon, ja sain samalla harjoitusta kuullun ymmärtämiseen. Lisäksi mielestäni on avartavaa kuulla, millaisia kieliä maailmassa puhutaan.

Edellisten seikkojen lisäksi on vielä todettava se, että tekstitysten tekeminen on paljon halvempaa kuin jälkiäänityksen tekeminen.

Dubbauksen hyvät puolet

Vaikka tekstityksillä on monta hyvää ominaisuutta, dubbaus ei aina ole huono vaihtoehto. Ääni on esimerkiksi helppo sellaisille, jotka eivät pysty lukemaan tai jotka unohtivat silmälasinsa. Äänen ansiosta myös näkövammaiset pystyvät seuraamaan ohjelmaa tai elokuvaa. Lisäksi esimerkiksi lapset pystyvät seuraamaan tarinaa paremmin, kun heidän ei tarvitse keskittyä lukemiseen. Pienimmäthän eivät vielä osaa lukea lainkaan.

Dubbaus ei myöskään peitä kuvaa kuten tekstitys. Sen kuulee vaikka katselisi jonnekin muualle tai kun on liian kaukana näytöstä tai valkokankaasta. Minä neulon usein tv-sarjaa katsoessa, joten on kätevää, jos kuulen samalla kuin katson neuletta.

Lisäksi tekstitysten on oltava tiiviitä, joten osa informaatiosta jää välttämättä puuttumaan, kun taas dubbaukseen pystyy sisällyttämään enemmän. Toisaalta onneksi ammattilaiset osaavat tiivistää ja olennaiset seikat ovat tekstityksissä läsnä.