Tekstittäminen opettaa puhumaan

Ammattipuhuja pysähtyy pisteen kohdalle, hän ei hätiköi seuraavan lauseen kanssa, vaan antaa asialle aikaa upota kuulijoiden tajuntaan. Puheesta puuttuu täytesanat ja kaikki ylimääräinen. Esitystä on rentoa ja helppoa kuunnella.

Monen puhujan, joskus myös positiivisena, ongelmana on oma innokkuus, joko asiaa kohtaan tai sitten sitä, että haluaa juosta esityksensä läpi mahdollisimman nopeasti. Molemmissa tapauksissa laatu kärsii.

Puhuja oikoo kurveissa, lopettaa lauseen kesken, vaihtaa suuntaa, hyppää eteenpäin vain palatakseen kolmen lauseen päästä takaisin siihen alkuperäiseen asiaan.

Luonnostaan nopean puhujan ongelmana voi olla sanojen lopun nieleminen, tai toisen aloittaminen, vaikka edellinenkin on vielä työnalla.  Joskus tämä ihminen puhuu niin nopeasti, että omatkaan aivot ei pysy mukana, ja hän tipahtaa hetkeksi itsekin aiheestaan.

Ammattikieli, se meidän oma läppä, ei välttämättä ole isommalle yleisölle niin nautittava kokemus, kuin puhuja saattaisi kuvitella. Varsinkaan silloin, jos sanat ammutaan varoittamatta lauseen keskelle. Jos ammattiläppä on englannista tai muusta ulkomaisesta väännetty versio, tai puhuja käyttää rallienglantia, niin sanoma jää lähinnä koomiseksi. Ehkä sitä hauskuutta ja väritystä esitykseen voisi etsiä muilla keinoilla.

Tekstittäessä saa aina tutustua uusiin aiheisiin ja maailmoihin. Välillä joutuu etsimään tietoa netistä, jotta ymmärtää sanan, lyhenteen tai lauseen merkityksen. Tämä tietenkin vaatii ensin sen sanan lausumisen ymmärtämistä. Usein kuitenkin riittää, kun on käsitys aiheesta mistä puhutaan, ja sieltä se lyhenne tai nimi jo löytyykin. Selvitettyään mysteerin, tekstittäjälle tulee voittajafiilis.

Joskus eteen tulee puhetta, jonka tietää suomen kieleksi, tiedät myös aiheen mistä puhutaan, mutta asia ei vain aukea. Ei, vaikka soitat sen hidastettuna tai nopeutettuna, googlaat aiheeseen liittyvät sivustot ja käyt välillä haukkaamassa happea ulkona, juot kupin kahvia ja juttelet kissalle. Joskus puhuja vaan saa erävoiton. 

Ammattipuhujan työskentely on nautittavaa kuultavaa, ja myös tekstitettävää. Slangi ja murteet tuo tekstiin väriä, kunhan sanat maltetaan lausua rauhassa.

Tänä etäpalaverien kulta-aikana monet joutuvat esiintymään tallenteilla ensimmäistä kertaa. Joku, joka on tottunut puhumaan livenä, tilanteessa, joka häviää sitä mukaan, kun syntyykin, ei ole tarvinnut kiinnittää niin paljoa huomiota sanojensa laatuun. Niistä ei ole jäänyt todistusaineistoa jälkipolville. Nyt, kun kaikki tallenteet myös tekstitetään, on loistava mahdollisuus kehittää omaa puhettaan sujuvampaan suuntaan.

Myös tekstittäjä yrittää jatkuvasti kehittää omaansa.