Haastattelijan merkitys tutkimushaastattelun onnistumisessa

Haastattelu on yksi yleisimpiä tiedonkeruutapoja. Tutkimushaastattelulla on aina selkeä päämäärä: tutkimusaineiston saaminen. Haastattelun jälkeen aineistoa analysoidaan ja tulkitaan. Tutkimushaastattelun tavoitteena on siis tuottaa aineistoa ja tietoa. Näin ollen tutkimushaastattelu on aina eri asia kuin vaikkapa sanomalehtijuttua varten tehtävä haastattelu tai työpaikkahaastattelu.

Haastattelijalla on todella iso merkitys haastattelun onnistumiselle. Haastattelijan tuleekin ottaa huomioon monia seikkoja, jotta tutkimushaastattelusta saataisiin kaikki irti ja tuloksena olisi kattava, informatiivinen  aineisto.

Valmistelut

On hyvä suunnitella, kuinka tarkkaan haastattelukysymyksiä valmistellaan etukäteen vai onko tarkoituksenmukaisempaa edetä tilanteen ja haastateltavan vastauksien perusteella. On myös järkevää miettiä etukäteen, mikä on haastattelijan oma aktiivisuus haastattelutilanteessa. Haastattelun toteutus- ja käsittelytavan valinnoissa on hyvä ottaa huomioon haastattelun tematiikka. Haastattelut jaetaan yleensä struktuoituihin (lomakehaastattelu) ja puolistruktuoituihin (hieman vapaampi haastattelu, mutta selvät raamit). Haastattelun tyyppejä ovat esimerkiksi teemahaastattelu, asiantuntijahaastattelu, ryhmähaastattelu ja kertomushaastattelu. Haastattelumenetelmiä on siis useita, ja niistä voit lukea lisää blogistamme täältä: https://spoken.fi/2180/

Kysy ja kuuntele

Siihen, millaisia vastauksia tutkimusaineistoon saadaan, vaikuttavat kysymysten sisältämät rajaukset, muotoilu ja tyyli. Haastattelijan ja haastateltavan välinen vuorovaikutus on osa aineistoa. Jos haastattelija on liian etäinen ja neutraali, haastattelukin voi tällöin jäädä harmillisen etäiseksi ja suppeaksi. Yleisin virhe haastattelurungossa on se, että siinä on liikaa kysymyksiä. Pitkä kysymyslista voi johtaa siihen, että haastattelu ajautuu vain kysymysten nopeaan tykittämiseen.

Toinen yleinen virhe on, että heti haastattelun alussa kysytään kyllä/ei -kysymyksiä. Haastattelun alku ohjaa usein koko haastattelua, ja liian teknisiä kysymyksiä esitettäessä haastateltava oppii, että häneltä odotetaan lyhyitä asiavastauksia. Parin sanan vastauksilla aineisto jää usein liian suppeaksi. Haastattelu kannattaakin aloittaa riittävän avoimella kysymyksellä, joka ei rajaa vastaamisen tapoja. On myös jatkon kannalta olennaista, mitä tapahtuu avauskysymyksen jälkeen. Kokematon haastattelija on hiljaa ja valmistautuu jo esittämään listan seuraavia kysymyksiä. Hyvä haastattelija kuuntelee ja osoittaa haastateltavalle, että on oikeasti kiinnostunut ja haluaa kuulla lisää (myötäilee, nyökyttelee). Haastattelijan kannattaakin painaa mieleensä haastateltavan ilmaisuja ja tämän kertomia tapahtumia ja jatkaa niistä: ”Kerroit, että siinä asiassa oli ongelmia, voitko avata sitä vielä enemmän?”. Jotkut haastateltavat voivat olla niukkasanaisia ja haluavat lisäkysymyksiä. Heitä varten olisi hyvä olla varalta ylimääräisiä kysymyksiä valmiina.

Yksi haastattelijan tärkeimmistä taidoista on harkittu hiljaisuus. Uusia kysymyksiä ei kannata kiirehtiä esittämään. Taukojen on on hyvä olla pitempiä kuin tavallisessa arkikeskustelussa. Tällöin haastateltava saa mahdollisuuden jatkaa ja syventää aloittamaansa aihetta.

Tutkimushaastattelijan yleisimmät virheet:

• Liian pitkä ja yksityiskohtainen lista kysymyksiä
• Valmiiden kysymysten liian nopea esittäminen
• Kysymykset, joihin voi vastata kyllä tai ei (etenkin haastattelun alussa)
• Monen asian kysyminen samalla kertaa

Luonteva vuorovaikutus

Haastattelijan on hyvä muistaa, että haastatteluihin ei ole yhtä ja oikeaa tapaa, vaan tärkeintä on olla luontevasti vuorovaikutuksessa haastateltavien kanssa. Hyvä ihmistuntemus ja kuuntelutaito ovat hyödyksi. On hyvä osata esittää kysymyksiä oikeissa kohdissa ja tutkailla, millainen haastateltava on luonteeltaan. Jotkut tykkäävät käydä polveilevia keskusteluja ja rönsyilevät aiheen ulkopuolelle, toiset taas vastaavat hyvinkin tiiviisti ja ovat vähäsanaisia. Haastattelu voi mennä aivan eri tavalla kuin aluksi oli suunniteltu, mutta täytyy muistaa, että se tuottaa silti aineistoa. Vaikka haastattelu menisi haastattelijan mielestä aivan pieleen, se saattaakin olla loppujen lopuksi analyysin ja tutkimuksen kannalta se kaikista kattavin ja kiinnostavin aineisto.

Lue lisää:

• Hyvärinen, Nikander & Ruusuvuori (2017) Tutkimushaastattelun käsikirja
• Hirsjärvi & Hurme (2001) Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö