Tekstityksen ja litteroinnin rooli audiovisuaalisen materiaalin saavutettavuudessa

Ääni- ja videomateriaalien saavutettavuus on noussut keskeiseksi teemaksi digitaalisten sisältöjen tuotannossa ja jakelussa, erityisesti Euroopan unionin saavutettavuusdirektiivin myötä. Direktiivi asettaa julkisille toimijoille tiukat vaatimukset siitä, miten digitaalisten palvelujen tulee olla kaikkien kansalaisten käytettävissä, riippumatta heidän fyysisistä tai kognitiivisista rajoitteistaan. Tekstitys ja litterointi ovat keskeisiä keinoja varmistaa, että ääni- ja videomateriaalit ovat saavutettavia kaikille. Tähän liittyy kuitenkin edelleen merkittäviä haasteita, erityisesti tekoälyn kehittymisen osalta.

EU:n saavutettavuusdirektiivi ja tekstityksen merkitys

EU:n saavutettavuusdirektiivi (2016/2102) velvoittaa julkiset organisaatiot varmistamaan, että heidän verkkosivustojensa ja mobiilisovellustensa sisältö on saavutettavissa kaikille käyttäjille. Tämä sisältää muun muassa sen, että kaikki videot ja äänitallenteet tulee varustaa asianmukaisella tekstityksellä tai tekstivastineella, jotta myös kuulo- ja näkörajoitteiset henkilöt voivat käyttää näitä sisältöjä.

Tekstityksen rooli ei kuitenkaan rajoitu vain kuulo- ja näkörajoitteisten henkilöiden tarpeisiin, sillä tekstityksestä on hyötyä kaikille käyttäjille. Esimerkiksi meluisissa ympäristöissä, kuten julkisessa liikenteessä tai kahviloissa, tekstitys auttaa ymmärtämään videon sisällön ilman äänen käyttöä. Lisäksi tekstitys voi olla hyödyllinen niille, jotka katsovat videoita vieraalla kielellä ja haluavat parantaa ymmärtämistään lukemalla tekstin. Tekstitys myös parantaa sisältöjen hakukoneoptimointia, jolloin videoiden löydettävyys paranee.

Tekoälyn rajoitukset saavutettavuuden varmistamisessa

Vaikka tekoäly ja automaattinen puheentunnistus (automatic speech recognition, ASR) ovat kehittyneet huomattavasti viime vuosina, tekoälyllä on edelleen haasteita, kun tehdään saavutettavuusvaatimusten mukaisia tekstityksiä. Erityisesti puhujien tunnistaminen ja puheen ulkopuolisten äänien, kuten taustamelun, musiikin ja äänitehosteiden, tekstiin merkitseminen tuottavat haasteita. Tekoäly saattaa sekoittaa puhujat keskenään tai jättää huomioimatta tärkeät ei-puheelliset äänet, jotka ovat olennaisia sisällön ymmärtämiseksi. Näiden puutteiden vuoksi ihmisen tekemä tarkistus on yhä välttämätöntä, jotta tekstitys ja litterointi täyttävät saavutettavuusvaatimukset.

Yhteenveto

Ääni- ja videomateriaalien saavutettavuus on keskeinen osa digitaalista viestintää, ja tekstitys sekä litterointi ovat ratkaisevan tärkeitä työkaluja tämän saavuttamisessa. Vaikka tekoäly on ottanut viime aikoina suuriakin edistysaskeleita, se ei vielä yksinään pysty täyttämään kaikkia saavutettavuusvaatimuksia. Siksi ihmisen asiantuntemus on edelleen tarpeen varmistamaan, että kaikki käyttäjät voivat hyötyä sisällöstä tasavertaisesti.

Tekstityksen ja litteroinnin edut ulottuvat paljon pidemmälle kuin pelkästään saavutettavuusdirektiivin vaatimuksiin vastaaminen. Ne parantavat käyttäjäkokemusta, lisäävät sisällön löydettävyyttä ja tarjoavat lisäarvoa kaikille, jotka haluavat nauttia audiovisuaalisista sisällöistä eri tilanteissa ja ympäristöissä. Saavutettavuus ei ole vain lakisääteinen velvoite, vaan myös mahdollisuus luoda parempia ja osallistavampia digitaalisia kokemuksia kaikille.