Selostustekstien kääntäminen

Käännöstä tehdessä dokumentissa selostus on ainut mikä muuttuu, eli kuvat ja äänitehosteet pysyvät samana. Selostuksen tavoite on sama, mutta lähtötekstiin tehdään muutoksia, poistoja sekä lisäyksiä kohdekielen ja sen kulttuurin tarpeisiin. Käännöstä tehdessä on pohdittava tilanneyhteyttä ja kuvaa, joka on koko ajan näkyvillä. Sana ja kuva ovatkin audiovisuaalisen tekstityksen ydintä. Lisäksi on pidettävä mielessä tekstityksen aiheuttamat rajoitukset tekstimuotona, eli siis esimerkiksi rajattu merkkimäärä.

Selostussuomennos

Selostukset ovat osa mediatekstejä, mutta niillä on omat alalajinsa, kuten esimerkiksi urheiluselostus. Selostaja tarkkailee ja kuvailee tilannetta valiten olennaisimmat tapahtumat. Käännetty selostus taas käännetään kirjallisesta käsikirjoituksesta ja luetusta selostuksesta, ja sen lukee ammattilukija kääntäjä ohjaajanaan. Urheiluselostusta voidaan sanoa välittömäksi, mutta dokumentin käännösselostus taas on välillinen. Selostuksen kääntäjä tekee samansisältöisen suomenkielisen selostuksen noudattaen kieliyhteisön normeja. Ratkaisujensa ja valintojensa pohjalta kääntäjän tavoitteena on muodostaa näkymätön ja suomalaiseen kieliyhteisöön sopiva tuotos. Kaiken tämän lisäksi on koko ajan muistettava suppean tilan aiheuttamat rajoitukset.

Kulttuuri vaikuttaa valintoihin

Mikäli lähtökulttuuri ja kohdekulttuuri ovat samanlaisia, selostus voidaan kääntää melko mekaanisesti. Suuret kulttuurierot kuitenkin vaativat selityksiä ja selvennyksiä, mikä aiheuttaa ongelmia, sillä tilaa ja aikaa on rajatusti. Kääntäjän on tällöin oltava luova ja kekseliäs. Joskus kääntäjän on tehtävä valinoja, ja katsojalle epäolennaisempaa tietoa täytyy jättää pois. Leena Immonen (s. 226) on löytänyt tästä seuraavanlaisen esimerkin:

• Stockholm är den enda huvudstad i världen som inom sina gränser har en levande vildmark.
• Tukholman kaupungissa on yhä luonnonvaraisia alueita.

Selostuksen sanallista sisältöä on muutettu, mutta tärkein on säilytetty: Tukholmassa on luonnonvaraisia alueita.

Kuvien ja sanojen yhteistyö

Selostuksissa ja tekstityksissä kuvat ja sanat viestivät merkityksen yhdessä vastaanottajalle. Esimerkiksi tekstityksessä tai selostuksessa mainitaan paikan nimi, kun taas kuva näyttää, mitä siellä tehdään ja mitä tapahtuu. Joissakin tapauksissa siis tiivistyksen takia osa selostuksen ja tekstin tehtävistä jää kuvalle. Näin vastaanottaja saa täydellisen käsityksen viestistä. Immonen käyttää esimerkkinä seuraavanlaista käännöstä (s. 232):

Fontäner och skulpturer bör försköna platsen där folk möts. Dessa platser där flera gator möts bör alltid ha ett monument…

Veistosten ja suihkulähteiden tulee koristaa paikkaa, jossa ihmiset tapaavat, ja paikoissa, joissa useampi katu kohtaa, pitää aina olla monumentti.

Edelliseen tekstiin liittyvästä kuvasta katsojalle käy ilmi, että näin on myös tehty, eli kuva ja selostus yhdessä välittävät katsojalle dokumentin viestin. Immosen laskujen mukaan erään dokumentin jaksoissa oli vähän yli puolet selostusta ja vajaa puolet ääntä ja musiikkia. (Immonen, s. 232.) Sana ja kuva tukevat toisiaan ja rakentavat merkityksen tv-dokumentissa.

Lähteitä

• Leena Immonen (2007). Sana kuvatilassa – Näkökulmia selostustekstien kääntämiseen. Teoksessa Riitta Oittinen & Tiina Tuominen (toim.): Olennaisen äärellä: Johdatus audiovisuaaliseen kääntämiseen.