Englanti maailmankielenä haastattelutilanteessa

kirjoittanut 7 elo, 2018

Tämän päivän globaalissa maailmassa englannin kielelle on muotoutunut asema ns. lingua franca-kielenä, jonka avulla on mahdollista kommunikoida hyvinkin erilaisista kieli- ja kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kanssa. On hyvä tiedostaa, että tällainen englannin kieli voi erota siitä oppikirja- englannista, mitä koulussa opetetaan. Kansainvälisiä haastatteluita tehdessä törmääkin usein moniin eri murteisiin. Äkkiseltään nämä voivat tuntua haastavammalta ymmärtää, mikäli on tottunut kuulemaan vain ns. normienglantia.

Moniarvoisuus postmodernissa maailmassa

Valistuksen aika ja kolonisaatio aloitti prosessin, jonka myötä englannin kieli alkoi levitä ympäri maailmaa. Tämän modernisaatioprojektin myötä kieliyhteisöt ovat alkaneet sekoittua ja tänä päivänä englannin kielellä on monessa maassa toisen virallisen kielen asema. Englannin kieli on historiansa aikana itsekin ollut jatkuvan muutoksen alaisena tullessaan kosketuksiin eri kulttuurien kanssa. Jälkikoloniaalisen ymmärryksen mukaisesti englannin kieli maailmankielenä heijastaa kutakin kulttuuria, jossa sitä puhutaan. Näin ollen englannin kieltä ei voida pitää vain yhtä arvomaailmaa edustavana, vaan siitä on ajan saatossa muotoutunut postmoderni kieli, joka edustaa moninaisia kulttuurisia arvoja.

Neuvottelua kielen variaatioiden välillä

Maailmankielen asemassa englannista on muotoutunut tärkeä kaupan, politiikan, tieteen ja kulttuurin kieli. Vaikka amerikanenglannilla ja brittienglannilla on edelleen tärkeä asema, on sen rinnalle noussut muitakin englannin kielen variaatioita, kuten esimerkiksi intianenglanti. Englannin kielen voidaan ymmärtää olevan jakautuneen toisaalta englannin kieli vieraana kielenä eli EFL (English as a Foreign Language) kasvavaan piiriin ja toisaalta Britannian, USA:n, Kanadan ja Australian muodostamaan sisäpiiriin, jossa englantia puhutaan äidinkielenä. Sisäpiiri on toiminut kielen normien luojina, mutta sisäpiiriin kuuluvat eivät voi olettaa kaikkien kasvavan piirin jäsenten noudattavan samoja kielen sääntöjä. Englannin kielen käyttöön kansainvälisessä kontekstissa liittyy näin ollen tarve pystyä neuvottelemaan eri variaatioiden välillä.

Kohti kansainvälistä variaatiota?

Englantia äidinkielenään puhuvat sisäpiiriläiset ovat itse asiassa kuuluneet puhujien vähemmistöön 1970-luvulta lähtien. Kasvavan EFL-piirin puhujien myötä englantia hyödyntävät tänä päivänä etenevissä määrin kansainvälisessä kontekstissa monikieliset puhujat, joille englannin kielen pääasiallinen tarkoitus on olla kulttuurien välinen kontaktikieli. David Crystal on ennakoinut, että englannista onkin muotoutumassa yksi kansainvälinen kieli, josta kaikki paikalliset versiot ovat vain eri variaatioita. Tätä kieltä käytettäisiin nimenomaan kansainvälisessä viestinnässä.

Pääpaino neuvottelustrategioilla?

EFL-englannissa hyödynnetään tyypillisesti neuvottelustrategioita, kuten lauseiden uudelleen muotoilua ja toistoa ymmärrettävyyden parantamiseksi. ELF-englannin on huomattu olevan enemmän konsensuspainotteista, yhteistyöhaluista ja kannustavaa, koska tärkeintä on saavuttaa tietty ymmärrettävyystaso. Tähän liittyy myös virheiden huomioimatta jättäminen ja hyväksyvä asenne. EFL-englantiin voi liittyä monikielisten puhujien keskuudessa myös koodinvaihtoa, jossa eri kieliä sekoitetaan keskenään. EFL-englannissa voidaan myös hyödyntää lauseiden jakamista pienempiin osiin tai tärkeimmän tiedon mainitsemista lauseen alussa.

Kulttuurierot kulttuurien välisen tilan perustana

EFL-englantiin liittyy usein tiedostus siitä, että keskustelu tapahtuu kulttuurien välisessä tilassa. Tällöin keskustelijoiden välinen yhdistävä tekijä on se, että kulttuurierot ovat tiedostetusti läsnä keskustelussa. Monikulttuurisiin tilanteisiin voi myös liittyä tietty performatiivisuus, jolloin kieltä voidaan käyttää viestimään tiettyjä identiteettejä solidaarisuuden ja ymmärrettävyyden lisäämiseksi. Tämä kaikki vaatii esimerkiksi haastattelutilanteessa käytännönläheistä tapaa suhtautua kieli- ja kulttuurieroihin, sekä neuvottelevaa lähestymistapaa itse haastattelun tekoon.

Lue lisää:

  • Canagarajah, Suresh. “Postmodernism and Intercultural Discourse: World Englishes”. The Handbook of Intercultural Discourse and Communication. Ed. Christina Bratt Paulston, Scott F. Kiesling, and Elizabeth S. Rangel. Chichester, West Sussex: WILEY Blackwell, 2014. 110-132.