Tiedonhakutaidot tutkimuksen tekemisessä

kirjoittanut 9 elo, 2016

Ilman tiedonhakutaitoja ei voi suorittaa seminaareja tai kirjoittaa esseitä, saati sitten laatia opinnäytteitä tai tutkimuksia, jotka ovat uskottavia tiedeyhteisön silmissä.

Mitä lähteitä käyttää?

Tutkimusta tehtäessä on olennaista, mitä lähteitä käyttää. Toiset lähteet ovat toisia uskottavampia, ja internetistä etsittäessä niiden laajuus ja monipuolisuus ovat huomattavan suuria. Internetiä kannattaa ehdottomasti hyödyntää sen nopeuden ja helppouden vuoksi, mutta samalla niiden kanssa on oltava tarkkana.

Yleensä lähteitä kannattaa käyttää mahdollisimman paljon, mutta niiden laatua on osattava arvioida, joten mitä tahansa lähteitä ei kannata käyttää vain saadakseen pitkän lähdeluettelon. Yksi vertaisarvioitu artikkeli on uskottavampi lähde kuin iltapäivälehtien kahden rivin uutiset.

Monipuolisiin tiedonlähteisiin ja niiden toimintaan voi tutustua esimerkiksi Löydä! Opas helppoon tiedonhakuun -teoksen kautta.

Rajaus ja aloittaminen

Aihe on osattava rajata sillä tavalla, että voi käyttää aineistoa ja lähteitä valitun näkökulman mukaan. Toisaalta aineisto voi määrittää tulokulmaa, jolla sitä lähestytään tutkimuksessa. Monipuolinen lähteiden tutkiminen kannattaa, vaikka kaikki tutkitut teokset eivät päätyisi lähdeluetteloon. Ne kuitenkin antavat perspektiiviä omaan aiheeseen ja voivat ohjata myös tutkittavan aiheen kriittiseen tarkasteluun.

Eri tietolähteitä on osattava käyttää hyväkseen ja eri tietokannoista tulee olla tietoinen, joten niistä kannattaa ottaa huolellisesti selvää. Nelliportaalin kautta pääsee alkuun.

Lähteiden ajankohtaisuutta ja paikkansapitävyyttä tulee tarkastella kriittisesti, eli suorittaa lähdekritiikkiä, joka on yksi akateemisen ajattelun perusteista. Tutkittaessa tämän päivän ilmiöitä, muutaman vuosikymmenen takaiset teokset ovat yleensä vanhentuneita, jollei huomio tekstissään varsinaisesti historiallista kehitystä ja tiedon muutosta.

Lähteisiin viittaaminen

Informaation käyttämisen taitoa on myös tiedonhakutaitojen toinen puoli, eli lähteisiin oikein viittaaminen. Lähteiden merkintätavat vaihtelevat, mutta yhteistä niille on yhdenmukaisuus ja loogisuus. Kannattaa oppia yksi tapa kunnolla mieluummin, kuin ottaa kaikista lähdeviitteiden merkitsemistavoista vähän mallia.

Esimerkiksi kielijelppi tai oman oppilaitoksen ohjeet auttavat lähteisiin viittaamisessa ja niiden merkitsemisessä tekstiin.

Tiedonhakutaitojen karttuminen

Taidot tiedonhakuun karttuvat vähitellen. Kun oman alan keskeisimpien vaikuttajien nimet painautuvat mieleen, on yhä helpompaa tehdä tiedonhakuja. Oman oppilaitoksen tiedonhakukurssit ovat hyödyllisiä ja usein oppilaitoksissa tai kirjastoissa tarjotaan myös henkilökohtaista opastusta maksutta.

Vaikka tiedonhakua opetetaan esimerkiksi yliopistossa, ja sen integroituminen on otettu tavoitteeksi osaksi akateemisia opintoja (Yliopistokirjastojen verkoston suositus), sen oppiminen on lähtöisin omasta halusta ja kekseliäisyydestä käyttää erilaisia ja monipuolisia hakusanoja. Tiedonhaun kurssit ja ammattilaisilta saatava opastus antavat ohjeita ja neuvoja, mistä sopivia lähteitä voi hakea ja millä hakusanoilla.

Yleiset kirjastotkin tarjoavat tiedonhakupalveluita ja henkilökunta auttaa mielellään tiedonhaun ongelmissa tai etsii lähteitä asiakkaiden puolesta. On kuitenkin tiedettävä vähintään avainsanoja omaan näkökulmaan ja aiheeseen liittyviä nimiä, sillä henkilökuntakaan ei pysty lukemaan ajatuksia. Tämän vuoksi omaa osaamistakin tarvitaan. Tutkimuksen tekijä on itse lopulta vastuussa lähteiden sopivuudesta tekstiinsä.

Linkkejä:
Tiedonhaun opastus – kirjastot.fi
Yliopistokirjastojen verkoston suositus -teksti
Yliopistokirjastojen verkoston suositus -kaavio
Lähdekritiikki – Tampereen yliopisto