Tapaustutkimus – tutkimus tapauksesta

Tapaustutkimus on tutkimusstrategia, jonka päämääränä on tuottaa yksityiskohtainen esitys tutkittavasta tapauksesta. Tapaustutkimus ei ole tutkimusmenetelmä, vaan tapaustutkimusta voi tehdä monien eri metodien ja aineistojen avulla. Tässä postauksessa määritellään tapaustutkimuksen lähtökohtia, esitellään tutkittavan tapauksen valintaa ohjaavia periaatteita sekä tuodaan esille tapaustutkimuksen hyötyjä.

Tapaustutkimuksen lähtökohtia

Tapaustutkimuksessa tulee tehdä ero tutkittavan tapauksen ja tutkimuksen varsinaisen kohteen välillä. Tapauksena voi olla kaksikielisyyden tukeminen päivähoidossa ja tutkimuksen kohteena kaksikielisyys yhteiskunnassa. Tutkittava tapaus on siis aina osa jotain suurempaa ilmiötä.

Tapaustutkimuksen suunnittelu ja toteutus voi alkaa kahdesta eri lähtökohdasta. Ensimmäinen lähtökohta on se, että tutkija on kiinnostunut tietystä tapauksesta. Tapauksen ominaispiirteiden perusteella tutkija tekee metodologiset valinnat eli päättää sen, millä tavoin ja minkä käsitteiden kautta tapausta kannattaa tutkia. Toinen lähtökohta on se, että tutkija on kiinnostunut tietystä ilmiöstä. Hänellä on jo tiedossa ilmiön kannalta olennaiset käsitteet. Tutkijan tulee sitten valita tutkimuskohteekseen tapaus, joka ilmentää tutkijaa kiinnostavaa ilmiötä ja johon ilmiöön liittyviä käsitteitä voi soveltaa.

Tapauksen valinta

Tapaustutkimuksen kohteena olevan tapauksen valinnassa ja rajaamisessa on hyvä ottaa huomioon seuraavat tapaustutkimusta ohjaavat periaatteet:

• tapaus voi olla melkein mikä vain kokonaisuutena tutkittavissa oleva asia, kuten yksittäinen ihminen, yhteisö, ilmiö, paikka tai tapahtuma
• tapausta tutkitaan sen luonnollisessa ympäristössä
• tavoitteena on tapauksen kokonaisvaltainen ymmärtäminen
• tapauksen ymmärtäminen on yleistettävyyttä tärkeämpää
• tapaustutkimus soveltuu tutkimusstrategiaksi erityisesti silloin, kun tutkimuksella pyritään saamaan vastauksia kysymyksiin miten, miksi ja kuinka.

Tapaustutkimuksen hyötyjä

Tapaustutkimuksella pyritään kohti kokonaisvaltaista ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. Siten sen avulla voidaan kuvata tarkasti tutkittavaa tapausta. Kuvauksen perinpohjaisuus antaa tilaa ilmiöiden monitulkintaisuudelle, joten tutkittavasta tapauksesta esiin nousevat yllättävätkin seikat pystytään sisällyttämään tutkimukseen.

Tapaustutkimus sallii yleistykset. Vaikka lähtökohta on, että tapaus on aina yksilöllinen, voi tapaustutkimuksesta nousta esille tapauksia yhdistäviä piirteitä. Tapaustutkimuksen päämäärä on kuitenkin aina tapauksen ymmärtäminen, ei yleistettävien totuuksien löytäminen.

Tapaustutkimus on tutkimusstrategia, joka sallii joustavat metodivalinnat. Tapaustutkimuksen aineisto voidaan kerätä esimerkiksi haastatteluin, kyselyin tai havainnoimalla. Vastaavasti aineisto voidaan analysoida esimerkiksi sisällönanalyysillä tai diskurssianalyysillä.

Lue lisää:

Laine, M., Bamberg, J. & Jokinen, P. (toim.) 2007. Tapaustutkimuksen taito. Helsinki: Gaudeamus.