Äänen ja musiikin kuvailu saavutettavissa tekstityksissä

Kuvittele katsovasi kauhuelokuvaa, jossa hahmo liikkuu haparoiden pimeässä. Hahmo pysähtyy ja katselee hermostuneen näköisenä ympärilleen kuullessaan askelia jostain kauempaa. Kohtaus on hiljainen, joten pienimmätkin narinat ja hengähdykset korostuvat. Seuraavaksi hiljaisuus rikkoutuu äkkinäiseen karjaisuun, mutta itse hirviömäisen äänen lähde ei näy kuvassa. Yhtäkkiä hahmo kääntyy taaksepäin ja kamera zoomaa lähikuvaan, josta voit tulkita kauhun hahmon kasvoilta. Yhtäkkiä hahmo häviää kuvasta ja kuva muuttuu mustaksi huutojen kera. Nyt kuvittele sama kohtaus ilman ääniä. Ilman ääntä ja saavutettavaa tekstitystä, katsoja jää ilman alati kohoavaa jännitystä sekä vihjeitä siitä, mitä tarinassa tapahtuu.

Kuviteltu kohtaus alleviivaa sitä, kuinka monipuolisesti merkitykset rakentuvat. Pelkästään ääni itsessään ei ole vain yksi komponentti, vaan auditiivinen merkityskokonaisuus rakentuu lukuisista merkeistä ja merkkijärjestelmistä, aina musiikista puheeseen ja äännähdyksiin. Saavutettavaa tekstitystä tehdessä otetaankin huomioon paljon muutakin kuin puheen muuntaminen tekstiksi. Se sisältää musiikin ja erilaisten äänien ja äännähdyksien tuomien tunteiden ja vihjeiden vangitsemista.

Elävän kuvauksen merkitys

Musiikilla voidaan avata mediassa esiintyvien hahmojen ja ihmisten tunnetiloja. Sillä on tärkeä paikka muun muassa tunnelman kohottajana, jonka lisäksi se toimii narratiivisena välineenä niin fiktiivisessä kuin dokumentaarisessakin mediassa. Kaikki tunteet eivät välttämättä välity pelkästään sanojen kautta, vaan joskus musiikki voi olla ainoa vihje kohtauksen vallitsevasta tunnetilasta. Esimerkiksi melankolinen musiikki viittaa suruun, kun taas jännitteinen musiikki luo vaaran tuntua silloin, kun sitä ei silmin voi havaita. Erilaiset äänet voivat myös antaa vihjeitä ennen kuin näytetään mitä tapahtuu. Mikäli hetken kannalta oleellista, on tärkeää kuvata se, mistä ääni tulee. Tarkoin rakennettu äänimaailma hiljaisuuksineen on osa tarinaa, jolloin sen esittäminen myös tekstityksessä on tärkeää elävän, kokonaisvaltaisen kokemuksen saamiseksi.

Esimerkiksi: [takaa hiljaisesti lähestyvät askeleet]

Äänen kuvailun haasteita

Musiikin ja äänen kuvailu ei kuitenkaan aina ole helppoa. Musiikki on oma kielensä rytmeineen, tempoineen ja sävyineen, joita on hankala vangita ytimekkäästi sanoiksi. Kuvailtaessa ääniä on tärkeää taltioida tarpeen mukaan myös genre sekä ei-musikaaliset äänet. Tempo auttaa katsojaa ymmärtämään kohtauksen dynamiikkaa. Esimerkiksi sanalla ”nopea” pystytään kuvaamaan hetken intensiivisyyttä, ja sanalla ”hidas” taas tilanteen rauhallisuutta. Genren mainitseminen voi joskus olla helpoin keino ilmaista musiikkia.

Esimerkiksi: [rock-musiikkia taustalla]

Ääntä ja musiikkia kuvailtaessa on tärkeää olla myös johdonmukainen. Esimerkiksi fiktiivisissä kuvauksissa hahmoilla saattaa olla oma toistuva musiikillinen johtoaiheensa (engl. leitmotif), jonka kautta tehostetaan hahmoa ja tämän tunnetilaa. Tällöin on hyvä käyttää samaa kuvausta musiikin toistuessa.

Lopuksi

On tärkeää huomioida se, mitä on tärkeää kuvata sanallisesti ja milloin. Joskus monisanallisempi kuvaus on tärkeää, toisinaan ei, riippuen täysin kontekstista. Tämä voi joskus olla tulkinnanvaraista, samoin kuin musiikin tulkitseminen, joten omat tekstitysvalinnat kannattaa tehdä huolellisesti.

Kuvausten on oltava ensisijaisesti ytimekkäitä, eläviä ja johdonmukaisia. Rikkaat äänenkuvailut hyödyttävät monia, ja tehokkaalla kuvailulla varmistetaan kokonaisvaltainen kokemus kaikille katsojille ja kuuntelijoille.