Litterointityön plussat ja miinukset

Viime kirjoituksessa projektiassistenttimme Sanna kertoi, millaista litteroijan työ käytännössä on, ja mitä eri tekijöitä työhön liittyy. Tällä kertaa hän avaa kokemuksia litteroijan työn hyvistä ja huonoista puolista:

Teksti perustuu omien kokemusteni lisäksi muutaman kanssalitteroijan kokemuksiin. Tämä ei välttämättä ole kaikenkattava listaus, mutta antaa hyvän kuvan siitä, mitä iloja ja huolia saattaa litteroijan työhön liittyä.

Työn plussat

Työn joustavuus ja itsenäisyys on ehdottomasti plussaa! Litterointia voi tehdä vapaavalintaisessa paikassa, kunhan vain internetyhteys pelaa. Toki paikan tulee olla tarpeeksi rauhallinen, jotta äänitteen puheet kuulee pinnistelemättä. Myös ajan voi päättää itse: töitä voi tehdä joustavasti oman aikataulun mukaan. Litteroijan on helppo irtautua esimerkiksi asioimaan virka-ajalla, kun oma työ ei ole sidottu aikatauluihin. Kaupassa voi käydä ruuhka-ajan ulkopuolella. On myös mukavaa, että tarjotuista projekteista voi itse valita sen, joka kulloinkin parhaiten sopii omaan tilanteeseen vaikkapa juuri aikataulusyistä.

Se, millaisia projekteja suosii, riippuu omista mieltymyksistä. Yleisesti ottaen kaikkein mieluisimpia projekteja luultavasti ovat kohtuullisen pituiset, kahden tai kolmen puhujan nauhat, joissa puhutaan selkeää kieltä yksi kerrallaan ja vieläpä jostain mielenkiintoisesta aiheesta. Haastavimpia ovat todella monen, esimerkiksi 10 puhujan äänitteet, huonolaatuiset äänitteet tai puhujat, joilla on hyvin vahva aksentti. Näissä tapauksissa korotettu palkka motivoi ottamaan projektin työn alle. 

Välillä käy tuuri ja tulee vastaan äänite, jossa puhutaan juuri itseä kiinnostavista asioista. Tällaista nauhoitetta on todella mukava litteroida, ja aika kulkee kuin siivillä. Toisaalta yksi työn parhaista puolista on se, ettei koskaan tiedä, mitä vastaan tulee. Nauhoissa usein käsitellään asioita, joista ei ole koskaan kuullutkaan, ja työn ohessa yleissivistys laajenee todella moneen suuntaan. Jokainen projekti on erilainen eikä sitä koskaan tiedä, mitä voi oppia. Olimme työtovereideni kanssa yhtä mieltä siitä, että uuden oppiminen on tämän työn antoisimpia puolia.

Täytyy kuitenkin muistaa, että litteroijilla on salassapitovelvollisuus, joten opituilla asioilla ei valitettavasti voi lähteä kylille pätemään. Vaan mistä sitä koskaan tietää: kenties juuri tämä sattumalta opittu nippelitieto osoittautuu ratkaisevaksi, jos sattuu osallistumaan Haluatko miljonääriksi? -kilpailuun.

Aluksi minua jännitti, kun piti litteroida sanoja, joita en ollut koskaan kuullutkaan. Huomasin kuitenkin, että Google pelastaa tilanteen. Se osaa usein ehdottaa oikeaa sanaa, kun kirjoitan hakuriville suurin piirtein, mitä luulin kuulevani. Netistä löytyy myös monia kielioppisivuja, joista oikean kirjoitusasun voi tarkistaa. Kaupan päälle opin uusia termejä ja niiden merkitykset. Englannin kielen kohdalla Googlen äänihakutoiminto on osoittautunut erittäin hedelmälliseksi tiedonlähteeksi. Oikea sana löytyy ja oma sanavarasto sen kun laajenee! Nykyään tämä salapoliisityö on mielestäni yksi litterointityön hauskimpia puolia.

Litteroinnista on muutakin hyötyä kuin yleissivistyksen tai sanavaraston kertyminen. Työn parissa kirjoitusnopeus kehittyy huimasti, mistä on nykyään paljon hyötyä myös vapaa-ajalla. Koen myös kielioppitaitojeni kehittyneen siitä huolimatta, että puhuttu kieli on tekstinäkin hyvin erilaista kuin varsinainen kirjoitettu kieli – pilkun tulee kuitenkin löytyä oikealta paikaltaan.

Lisäksi voi olla, että kun työnkuvaan kuuluu kuunnella tarkasti ihmisten puhetta, muita oppii kuuntelemaan tarkemmin myös arjessa. Kuunteleminen on hyvin tärkeä taito kaikessa vuorovaikutuksessa ja on pelkkää plussaa, jos siinä sattuu kehittymään työn ohessa, ihan huomaamatta.

No, entäs ne miinuspuolet?

Työn miinuspuolena voi mainita istumatyön ja tietotyön aiheuttamat mahdolliset harmit, kuten jäykät hartiat ja väsyneet silmät. Niin kuin muidenkin tietokoneella työskentelevien, litteroijien olisi tärkeää tehdä venyttelyä ja jumppaa ja lepuuttaa silmiä aina välillä.

Toinen miinuspuoli saattaa olla työn ennalta-arvaamattomuus: koskaan ei voi ennalta tietää, kuinka paljon projekteja on tarjolla. Useimmiten niitä kyllä on – ainoastaan keskikesällä ja muiden yleisten lomien aikaan saattaa olla hieman hiljaisempaa. Myöskään sitä, millaisia projekteja tulee vastaan, ei voi tietää ennalta. Itse näen monipuolisuuden kuitenkin rikkautena.

Litteroijan palkkaan vaikuttaa tehtyjen projektien määrä, äänitteiden pituus, puhujien määrä, kieli sekä hyvin pitkälti oma kirjoitusnopeus. Osa litteroijista kokee palkan matalaksi ja mainitsi sen työn miinuspuoleksi. Työn vapauden ja itsenäisyyden nähtiin kuitenkin kompensoivan saatua palkkaa. Itsekin maksan mielihyvin muutaman euron siitä hyvästä, ettei minun tarvitse istua ruuhkabussissa kahdesti päivässä, käydä lounastamassa ulkona tai istua tunkkaisessa toimistossa yhdeksästä viiteen. Säästän siinä rahan lisäksi myös aikaa ja vaivaa.

On hyvin yksilöllistä, mitä kukin näkee miinuksena, mitä plussana. Toista saattaa harmittaa, että tulee oltua paljon kotona, työ on yksinäistä eikä työtovereista saa seuraa. Toiselle tämä on pelkkää plussaa. Itse suorastaan nautin siitä, että saan työskennellä omassa tahdissa ja omissa oloissani. Se, mikä on toiselle miinusta voi olla toiselle työn paras puoli.

Mitä taitoja litteroija tarvitsee?

Litteroijan kaksi salaista asetta ovat kirjoitusnopeus ja kielioppitaidot. Litterointien pitää olla kielellisesti laadukkaita: pilkut ja yhdyssanat tulee merkitä oikein. Jos haluaa litteroida vierasta kieltä, on kuullun ymmärtäminen ja kielioppisäännöt oltava erinomaisella tasolla. Mitä enemmän kieleen on tottunut, sitä helpompaa on ymmärtää myös erilaisia aksentteja ja puhetyylejä.

Kirjoitusnopeus puolestaan vaikuttaa suoraan omaan motivaatioon. Kirjoittaminen toki nopeutuu sitä mukaa, mitä enemmän tekee, mutta jos aikaa menee kirjainten etsimiseen näppäimistöltä, motivaatio tuskin kestää ensimmäisenkään projektin loppuun asti. Kirjoitusnopeus testataan työnhakutilanteessa.

Litteroijan työ sopii siis hyvin ihmiselle, jolla kirjoittaminen sujuu, kielioppiasiat ovat hallussa ja joka pitää itsenäisestä, joustavasta työstä. Monipuoliset projektit tuovat vaihtelua työhön ja uutta oppii kaiken aikaa. Yleissivistyksen lisäksi sanavarasto laajenee, kuullun ymmärtäminen kehittyy ja kirjoitusnopeus kasvaa. Kunhan vain muistaa venytellä välillä!